Tämän blogi toimii alustana POM13AK-kurssin tehtäville. Kurssi käsittelee mediakasvatusta. Tehtävien työstämisestä voi lukea artikkeleista. Jokaiselle tehtävälle on oma artikkeli.

-Sanna-

Kun tarkastelin omaa mediaopettajuuttani tämän kurssin aikana, huomasin, etten olekaan niin uudistusmyönteinen kuin olin ehkä olettanut. Hieman yllätyksekseni ymmärsin, että en aina olekaan kovin kiinnostunut opettelemaan kaikkia uusia mediataitoja vaan pitäytyisin mielelläni niissä vanhoissa ja hyviksi todetuissa. Osittain todistaakseni itselleni, että kuitenkin kykenen opettelemaan jotain uutta, päätin tuottaa tehtävät Preziin ja tätä kurssia varten perustamaani blogiin, koska kumpaakaan en ole aiemmin opetellut tekemään.

---

Tehtävien tekeminen oli hauskaa, mutta työlästä. Esimerkiksi Prezin ja blogin opettelu vei suuren osan ajasta, kuten myös kuvankäsittely. Mielestäni uuden opetteleminen kuitenkin kannatti, sillä varsinkin Preziin tekemääni työhön olen tyytyväinen. Suurin hankaluus tätä kurssia työstäessä oli ajan löytyminen. Toisinaan oma mielentilani olisi ollut optimaalinen kurssin työstämiseksi, mutta käytännön kotiäitiys saattoi juuri tuolloin estää kirjoittamasta. Myös käytännön virheellinen ajattelu ”kurssi loppuu 31.elokuuta” johti siihen, että sain viimeiset tehtävän ja blogin valmiiksi 5 päivää kurssin loppumisen jälkeen.

---

Tämä kurssi oli mielestäni mahtava vaihtoehto lähiopiskelulle. Kokonaisuudessaan työtä oli sopivasti, varsinkin jos oikeasti halusi oppia jotain uutta, eikä mennä siitä mistä aita on matalin. Materiaaleja (kirjoja ja nettiä) läpi kahlatessani sain taas muistutuksen siitä, kuinka valtava on mediamaailma ja kuinka paljon pitää itse tehdä töitä, jotta siinä maailmassa pysyy mukana.

Päädyin suunnittelemaan tehtävän mainonnasta ja sen keinoista, koska jo pienet lapset altistuvat eri medioita seuratessaan kaikenlaisille mainoksille. Lastenohjelmien välissä mainostetaan leluja (jotka toisinaan näyttävät hyvin kyseenalaisilta kyseiselle ikäryhmällä), lehtien välissä on mainoksia, postilaatikkoon tupsahtaa mainoksia, netissä lapsille suunnattujen sivustojen sivuilla vilkkuu mainoksia. Listaa paikoista, joissa lapset törmäävät mainoksiin voisi jatkaa loputtomasti.

Artikkelin Mainonta ja Lapsi (Mediakompassi, YLE.fi) mukaan lapset ovat helppo markkinoinnin kohde, koska he yleensä haluavat sitä mitä muillakin on. Lapsista tehdään siis tietoisesti kuluttajia kun heille suunnataan mainoksia(Mediakompassi, YLE.fi). 

Mainoksissa käytetään usein todella vahvoja mm. tunteisiin vetoavia keinoja, joille lapset ovat paljon alttiimpia kuin aikuiset. Mainoksilla pyritään vaikuttamaan ihmiseen niin, että tämä toimisi mainoksen kehottamalla tavalla. Mainokset ovat kaikille lapsille tuttuja, joten tämä kokonaisuus toimisi hyvin kielellä vaikuttamisen keinoihin tutustumisen aloituksena.

Mainonnasta puhuttaessa tulisi kiinnittää huomiota myös piilomainontaan, joka saattaa jäädä lapsilta huomiotta. Piilomainonta tarkoittaa, että mainoksella pyritään vaikuttamaan ihmisiin ilman, että nämä huomaavat tulleensa vaikutetuiksi (Piilomainonta ja kylkiäiset, Mediakasvatuskeskus Metka).

Tehtäväksi tähän teemaan suunnittelin mainoksen tekemistä jollain kuvankäsittelyohjelmalla. Tehtävän ideana on tehdä mainosjuliste tuotteesta eri kohderyhmille. Näin uskoisin lasten huomaavan, kuinka täysin samaa tuotetta voidaan kohderyhmästä riippuen mainostaa eri tavoilla.

Itse halusin kokeilla netissä toimivaa kuvankäsittelyohjelmaa SumoPaint 1.0, jota ei tarvitse ladata koneelle sekä ihan perus Paint-ohjelmaa, joka löytyy lähes kaikilta koneilta. Kuvankäsittelyohjelmien käyttö on jäänyt itsellä todella vähiin jo moneksi vuodeksi, joten oli ihan mukavaa ja muistia virkistävää taiteilla mainoksia.

Omat julisteeni mainostavat "Limua" ikäihmisille sekä varhaisnuorille. Näinkin yksinkertaiseen kokeiluun tuhraantui hirmuisesti aikaa!

   

 

Lähteet:

Mediakasvatuskeskus Metka. www.mediametka.fi

Mediakompassi. www.yle.fi

SumoPaint. www.sumopaint.com/app/

 

 

http://prezi.com/uz2ghxjhwvwj/mediapolkuni-ja-tulevaisuuteni-mediakasvattajana/

Ylläolevan linkin kautta pääsette tutustumaan mediapolkuuni ja pohdintoihini mediakasvattajuudestani.

Tutustumiseni tähän nettipohjaiseen peliin lähti liikkeelle aivan täysin käytännön syistä. Vanhin, 4,5-vuotias, tyttäreni käy naapurissa leikkimässä eskarilaisen tytön kanssa ja tuli kotiin yhtenä päivänä todella innoissaan. Syy tähän löytyi My Little Pony-pelistä, jota tytöt olivat pelanneet. Jo omasta lapsuudesta nuo pikkuiset ponit ovat tuttuja, joten tiesin, ettei mitään kovin radikaalia peliä naapurissa pelailtu. Kuitenkin mielestäni vanhemman tulee tietää, mitä lapset netissä(kin) touhuavat, joten kirjoitin Googleen My Little Pony-peli ja astuin ponien maailmaan.

Pelin idea on valita valikosta mieleinen poni, jota pääsee sen jälkeen "stailaamaan". Ponille saa valita eri mallisia harjoja(hiuksia siis), häntiä, siipiä, vaatteita ja kenkiä. Nämä saa lisäksi vielä värjätä mieleisellään värillä. Kaikki osaset voi valita valikosta yksitellen tai peliruudun alalaidassa olevaa nappia painamalla kone arpoo ponille kaikki asusteet valmiiksi. Kun poni on saatu koristeltua, voi valita haluaako tulostaa kyseisen ponin paperille.

Huomasin heti, mistä syystä tällainen peli sai tyttäreni (ja varmasti monet, monet muut) pauloihinsa. Valikossa on valittavana monia erilaisia poneja, joista saa vielä helposti koristella mieleisensä. Tuskin kellään lapsella on niin paljon poneja ja asuvaihtoehtoja kuin pelissä, joten pelin viehätys on ilmeinen. Myös asujen vaihtaminen käy helposti, vain hiirtä klikkaamalla.

Peliä jonkin aikaa pelattuani en huomannut pelissä mitään kovin vahingollista pienillekään lapsille. Tutustuttuani tarkemmin koko pelisivustoon, huomasin, että stailata voi ponien lisäksi myös Bratzeja, tehdä hammashoitoja tai puristella Barbien finnejä.Näihin tutustuttuani, totesin, että Ponien koristelu riittäköön omalle tyttärelleni vielä tässä vaiheessa. Tämän lisäksi pelisivuston reunoilla vilkkui paljon mainoksia (esim. pikavippifirman mainos), jotka eivät mielestäni ole lapsia varten.